Hyvä tietää: Tekijänoikeus- ja vapaakappalelaki

Vesa Vitikainen

On hyvä tuntea tuntea oikeutensa ja velvollisuutensa. Eräät lainkohdat koskettavat pienkustantajaakin. Kuten esimerkiksi seuraavat. Tekijänoikeuslaki on varmaan useimmille enemmän tai vähemmän tuttu, mutta entäpä vapaakappalelaki?

Tekijänoikeuslaki, 1 luku. Tekijänoikeuden kohde ja sisällys

• 1 §. Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, olkoonpa se kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuudentuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla. (V:1.5.1995 M, A:24.3.1995,SK:446/1995) Kirjallisena teoksena pidetään myös karttaa sekä muuta selittävää piirustusta tai graafista taikka plastillisesti muotoiltua teosta sekä tietokoneohjelmaa.
• 2 §. Tekijänoikeus tuottaa, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen. Kappaleen valmistamisena pidetään myös teoksen siirtämistä laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa. Teos saatetaan yleisön saataviin, kun se esitetään julkisesti tai kun sen kappale tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen tai näytetään julkisesti. Julkisena esittämisenä pidetään myös ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle
  piirilletapahtuvaa esittämistä....43 §. (V:1.1.1996 M, A:22.12.1995, SK:1654/1995) Tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän tai, jos kysymys on 6 §:ssä tarkoitetusta teoksesta, viimeksi kuolleen tekijän
  kuolinvuodesta. Elokuvateoksen tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut viimeksi kuolleen pääohjaajan, käsikirjoittajan, vuoropuhelun kirjoittajan tai nimenomaisesti kyseistä elokuvateosta varten luodun musiikin säveltäjän kuolinvuodesta....56 §. (V:1.9.1995 M, A:21.4.1995, SK:715/1995) Rangaistustekijänoikeusrikoksesta säädetään rikoslain 49 luvun 1 §:ssä....RL 49:11 §. (V:1.9.1995 M, A:21.8.1995, SK:1010/1995)

Tekijänoikeusrikos.

• Joka ansiotarkoituksessa tekijänoikeuslain (404/61) säännösten vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa
  loukatun oikeuden haltijalle, loukkaa toisen oikeutta
  • 1) kirjalliseen tai taiteelliseen teokseen,
  • 2) kirjallisen tai taiteellisen teoksen esitykseen,
  • 3) äänilevyyn tai muuhun laitteeseen, jolle on tallennettu ääntä,
  • 4) filmiin tai muuhun laitteeseen, jolle on tallennettu liikkuvaa kuvaa,
  • 5) radio- tai televisiolähetykseen,
  • 6) luetteloon, taulukkoon, ohjelmaan tai muuhun sellaiseen tekijänoikeuslaissa tarkoitettuun työhön, jossa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja, tai tietokantaan, jonka sisällön kerääminen, varmistaminen tai esittäminen on edellyttänyt huomattavaa panostusta, taikka (V:15.4.1998 M, A:3.4.1998,SK:251/1998)7) valokuvaan, on tuomittava tekijänoikeusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksivuodeksi. Tekijänoikeusrikoksesta
    tuomitaan myös se, joka ansiotarkoituksessa ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, tuo
    maahan yleisölle levitettäväksi ulkomailla valmistetun tai jäljennetyn 1 momentissa tarkoitetun teoksen tai valokuvan kappaleen taikka äänilevyn, filmin tai muun laitteen, jolle on tallennettu ääntä tai liikkuvaakuvaa, taikka luettelon, taulukon, ohjelman tai muun sellaisen työn, jossa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja, taikka tietokannan, jonka sisällön kerääminen, varmistaminen tai esittäminen on edellyttänyt huomattavaa panostusta, ja jonkahän tietää valmistetuksi tai jäljennetyksi sellaisissa olosuhteissa, että valmistaminen tai jäljentäminen Suomessa tehtynä olisi ollut rangaistavaa 1 momentin tai
    tekijänoikeuslain 56 a §:n mukaan.

Vapaakappalelaki

• 1 §. Kansallisen kulttuurin tuotteiden säilyttämiseksi, tilastoimiseksi ja luetteloimiseksi sekä niiden saattamiseksi tutkijoiden ja muiden tarvitsijoiden käyttöön painotuotteen sekä ääni- ja kuvatallenteen valmistaja on velvollinen luovuttamaan valmistamiaan tuotteita Helsingin yliopiston kirjastolle maksuttomina vapaakappaleina siten
  kuin tässä laissa säädetään. Elokuvaan sovelletaan tätä lakia siten kuin elokuvien arkistoinnista annetustalaista (576/84) ilmenee. (A:27.7.1984, SK:577/1984)
• 2 §. Tässä laissa tarkoitetaan:
  • 1) painotuotteella jokaista sellaista tuotetta, jossa kirjoitus tai kuvallinen esitys on monistettu jotakin teknistä menetelmää käyttämällä; ja
  • 2) ääni- ja kuvatallenteella äänilevyä, äänikasettia, kuvakasettia, kuvalevyä sekä muuta monistamalla valmistettua tallennetta, joka on tarkoitettu kuunneltavaksi tai katseltavaksi teknisin apuvälinein.
• 3 §. Painotuotteen valmistajan on toimitettava Helsingin yliopiston kirjastolle kuusi vapaakappaletta jokaista painamaansa tuotetta. Sanomalehtiä, jotka ilmestyvät vähintään kerran viikossa, on kuitenkin toimitettava ainoastaan kaksi kappaletta. Ääni- ja kuvatallenteen valmistajan on toimitettava Helsingin yliopiston kirjastolle kaksi vapaakappaletta jokaista valmistamaansa tuotetta.
• 4 §. Jos kahden tai useamman valmistajan tekemiä tässä laissa tarkoitettuja tuotteita julkaistaan opetustarkoituksessa taikka muuten yhtenä kokonaisuutena, kustantaja on velvollinen luovuttamaan vapaakappaleina kaksi kappaletta tällaista kokonaisuutta.
• 5 §. Vapaakappaleina on luovutettava myös ulkomailla valmistetut Suomessa julkaistavat 2 ja 4 §:ssä tarkoitetut tuotteet, jotka on pääasiassa tarkoitettu Suomessa levitettäviksi. Luovutusvelvollinen 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa on kustantaja taikka, jos kustantajalla ei ole toimipaikkaa Suomessa, tuotteen maahantuoja.
• 6 §. Vapaakappaleina ei ole luovutettava:
  • 1) käyntikortteja, nimilappuja, lomakkeita, tavaranpäällyksiä, kirjepaperia, ohjelmaa vailla olevia pääsylippuja, vähittäiskaupan tarjouslehtisiä tai muita näihin verrattavia painotuotteita;
  • 2) toimistotyössä käytettävällä monistus- tai kopiointimenetelmällä valmistettuja painotuotteita,
    joita ei ole tarkoitettu julkaistaviksi;
  • 3) pistekirjoituksella valmistettuja tuotteita;
  • 4) 2 §:n 2 kohdassa, 4 ja 5 §:ssä tarkoitettuja tuotteita, joita on valmistettu tai tuotu maahan vähemmän kuin 50 kappaletta;
  • 5) taidegraafisia alkuperäisvedoksia;
  • 6) samaa muottia tai alkuperäiskappaletta käyttämällä uudelleen monistettua muuttamatonta audiovisuaalista aineistoa; eikä
  • 7) ulkomailla julkaistavia muilla kuin kotimaisilla kielillä valmistettuja painotuotteita.