Sarjakuvien käsikirjoittamisesta

Vesa Vitikainen

Idea: Kaikki tarinankerronta lähtee ideasta. Ideat eivät yleensä tipahtele itsestään, vaan useimmiten ne joutuu ihan itse keksimään. Hyvä tapa on lähteä kirjoittamaan mieleen tulevia asioita paperille heti niiden ilmaannuttua. Tällöin aivot siirtyvät kuin itsestään tyhjäkäynnistä toimintaan, kun alat yhdistellä asioita mielessäsi ja paperilla.

Muoto: kun olet keksinyt idean, joudut valitsemaan muodon jossa ideasi esität. Eli teetkö strippisarjakuvan, sivun mittaisen tarinan vai pidemmän tarinan. Samoin on muissakin taidemuodoissa, eli tuleeko ideastasi yksi näytelmäsketsi vai pitkä draama. Voit tietysti myös tehdä asiat toisessa järjestyksessä, jos olet vaikkapa jo tekemässä strippisarjakuvaa ja vain tarvitset idean sarjasi uuteen jaksoon. Jos sinulla on muoto valmiina, se tietysti vaikuttaa siihen kuinka laajan jutun voit tehdä, sillä sarjakuva-albumin ideaa on aika hankala saada mahtumaan yhteen strippiin.

Tyyli: Eli millainen sarjasi käytännössä on? Onko se vakava, humoristinen, taiteellinen, edellisten yhdistelmää vai jotakin aivan muuta. Vakavat tarinat useimmiten esitetään realistisia ihmishahmoja kuvaamalla, kun taas pallopää- ja eläinhahmoilla yleensä tehdään enemmän humoristista sarjakuvaa.

Suoraan ideasta ei kannata ryhtyä piirtämään, sillä joudut ensin tekemään käsikirjoituksen ja luonnostelemaan hahmon tai hahmoja, kenties taustoja ja muita asioita joita sarjakuvassasi esiintyy. Ja vaikka idea olisikin mielessä jo sellaisenaan kirkkaana, kannattaa sekin laittaa paperille (Sillä toisin kuin kuvittelet, parhaimmatkin ideat on mahdollista unohtaa!) Ensin voit kirjoittaa pääkohdat paperille vaikka ranskalaisilla viivoilla, jolloin se on vielä helposti muokattavissa. Sitten voit elävöittää tarinan repliikeillä. Tai voit tehdä suoraan kuvakäsikirjoituksen. Moni ei viitsi tehdä kuvakäsikirjoitusta siksi että ”joutuu piirtämään saman asian kahdesti”. Kuitenkaan kuvakäsiksen ei tarvitse olla tikku-ukoilla piirrettyä karkeaa vedosta kummempi. Sen tarkoituksena on vain helpottaa lopullisen version tekoa. Pienellä vaivalla voit näin välttää pahimmat sudenkuopat. Hyvällä kuvakäsikirjoituksella testaat että:

• Yksittäinen kuva on toimiva kokonaisuus. Tällä tarkoitetaan hahmojen, puhekuplien ja muiden kuvan elementtien sijoittelua, sekä sitä että samaa asiaa ei kerrota kuvalla ja tekstillä. Kuvan koko ja muoto voi vaihdella sisällön ja muun tarpeen mukaan.
  Kuvasta kuvaan siirrytään loogisesti. Kun tämä toimii, lukija ei edes huomaa siirtymää, katse vain etenee. Jos kuvat ovat huomattavan erikokoisia ja muotoisia, saattaa joutua käyttämään apunuolia. Yleensä olisi suotavaa edetä loogisesti vasemmalta oikealle ja ylhäältä alaspäin.
  
• Sivu on toimiva kokonaisuus. Vaikka olet tehnyt yhdelle sivulle monta ruutua, joista jokainen on oma kuvansa, voidaan myös katsoa että yksittäinen sivu on yksi kokonainen taideteos. Siihen vaikuttaa sekin kuinka paljon asiaa on ahdettu yksittäisiin ruutuihin. Lukija huomaa helposti, jos olet sivun alussa tehnyt isoja ruutuja, ja loppua kohden useampia pienempiä, kun tarina ei muuten mahdu sivulle.
  
• Sivulta toiselle siirrytään loogisesti. Joskus sivulta toiselle kääntäminen saa lukijan jännittämään kuin oikeaan paikkaan osuva mainoskatko TV:ssä. Tässä tietysti pitää vielä huomioida osuvatko sivut aukeamalle vai sivun taitteeseen. Myös aukeaman voi katsoa yhtenä kokonaisuutena, samoin kuin yksittäisen sivunkin.
  
• Tarina on toimiva kokonaisuus. Tarinalla pitää olla alku, keskikohta ja loppu. Sama pätee niin strippiin kuin albumiinkin. Alku esittelee hahmot ja perusasetelmat, keskikohta kuljettaa tarinaa ja yleensä ennen loppua kuuluu olla niin sanottu koukku tai huipentuma, ennen varsinaista loppua. Tämä tarkoittaa yllättävää käännettä, huumorin tai jännityksen huippua. Ilman sitä tarina ei iske. Lisäksi tarinan tapahtumat ja suvantokohdat pitää osata rytmittää, niin että lukija ei ehdi kyllästyä ennen kuin mitään ehtii tapahtua, tai pety loppuun kun alku on liian kiivastahtinen.