|
MEGA-Marvel 1/2002
|
En olekaan lukenut
David Mackin ennen Daredeviliä kirjoittamia teoksia (Kabuki), joten
en ollenkaan osannut odottaa tällaista. Mack iski ainakin minuun
melkoisen kovana kirjoittajatulokkaana! V.V. |
|
Darkness/Batman ja JLA/Wtchblade
|
En olekaan lukenut
David Mackin ennen Daredeviliä kirjoittamia teoksia (Kabuki), joten
en ollenkaan osannut odottaa tällaista. Mack iski ainakin minuun
melkoisen kovana kirjoittajatulokkaana! V.V. |
|
MEGA-Marvel 6/2001
|
Täytyy heti
alkuun sanoa, että en ole varsinainen Rautamies-fani,
Erittäin mielenkiintoisesti kirjoitettu tarina! Joku saattisi sanoa, että omaperäisyys oli hukassa, koska Rautamies on ehkä useamman kerran aiemminkin menettänyt haarniskansa hallinnan, mutta sepä ei ollutkaan tarinan pointtitällä kertaa. Joe Quesada on nimittäin sovittanut Mary Shelleyn Frankensteinin Rautamies-tarinaksi. (Jos ei tuntunut tutulle, olet katsonut vain elokuvasovituksia, joista yksikään ei tavoita kirjan henkeä. Lue kirja!) Tämä tarina ei ehkä tee minusta vielä vannoutunutta Rautamies-fania, mutta osoittaa vain että hyvän tarinan voi kertoa sankarista kuin sankarista. Kannattaa siis välillä nostaa nenä Hämähäkkimiehen sivuilta. Rautamiehen naamio oli kirjoitettu tyylikkäästi, kiirehtimättä,ja henkilöhahmot olivat varsin sympaattisia. Kuvitus toimi kuin hylje, ja taistelut tallasivat kuin norsu. Ei ehkä ihan Shelleyn kirjaa vastaava klassikkotarina, mutta oikein hyvä moderni supersankaritarina. Ehkä hiukan irtonainen muista Marvel-seikkailuista, mutta uudelle lukijalle siitä ei varmaan ole haittaa, päinvastoin. Tarinan lopussa minuun iski pienoinen epäuskon siemen: voiko edes Tony Stark pärjätä lähes paljain käsin itse suunnittelemaansa täydellistä asetta vastaan? Vai pärjäsikö hän sittenkään? V.V. |
|
JLA 4/2001
|
Oli taas hyvä
lukea oikein insinöörityöllä kirjoitettua tarinaa.
Tarkoitan tällä siis sitä, että tarina oli mietitty
ja kasattu herkullinen yksityiskohta kerrallaan, ideoita säästelemättä.
Toki edellisestä julkaisusta oli päässyt tapahtumaan pieniä
henkilövaihdoksia, joita yhden sivun palstalla ei ehditty juurikaan
kommentoida, mutta se ei haitannut itse tarinan luettavuutta. Mukaan tiimiin
oli kelpuutettu
En ollut aiemmin pitänyt Waidin tarinoista hänen vieraillessaan X-Menin kirjoittajana, ja noita tarinoita ei koskaan Suomessa kyllä nähtykään. Nyt Waid on kai herännyt oikealla jalalla, sillä tarina on kuin supersankareiden Twin Peaksista! Kutkuttavaa arvoitusta selvitellään sillä tieteellisellä tarkkuudella jolla yleensä vain supersankarit siihen kykenevät!
Avaruusseikkailu
kaukana kaukana galaksien takana sopi JLA:lle kuin nappi nenään,
näin ainakin aluksi tuntui. Harmi, että loppua Kuvituksen puolesta erittäin laadukas julkaisu kokonaisuudessaan. V.V. |
|
Wolverine 6/2001
|
Kuten edellisestä numerosta jo tiesitkin, Wolverine oli paljastunut Kuolemaksi, Tuhon alaiseksi. Ja edellisen Ryhmä-X:n luettuasi tiesit myös että Wolverine vaikutti päässeen irti Tuhon hallinnasta, joten tässä lehdessä ei tarvitse ihmetellä kuin että "miten se kaikki tapahtuikaan". N äemme kuinka Enkeli, Tajunta,Varjokissa, Painajainen ja Jubilee kohtaavat "pahan" Wolverinen morlokkitunneleissa. Ihan siistiä kamppailua, mutta ei mikään sarjakuva-alan mestariteos. Lehden toisessa tarinassa
Enkeli kohtaa Wolverinen yksin ja outoilee. Siitä kaksi
outouspistettä. Uudelle lukijalle saattaa herätä muutama
kysymys, mutta itse kuittasin outoudet Niciezan V.V. |
|
Marvels
|
Jopa oli varsinainen finaali vaihtelevan laatuiselle Marvel-vuodelle! Kaikkien aikojen ehkä puhutuin Marvelin sarjakuvateos julkaistiin suomeksi kovakantisena kirjana laadukkaalle paperille painettuna. Voisin jopa sanoa ettäkyseessä on todellinen taideteos! Kurt Busiek tunnetaan lähinnä Hämähäkkimiehen nuoruus -tarinoistaan ja laadukkaista Kostajistaan. Tässä tarinassa Busiekin taipumus kuvata supersankarien maailmaa erilaisesta näkökulmasta on parhaimmillaan: tarina kerrotaan tavallisen ihmisen, valokuvaaja Phil Sheldonin näkökulmasta. Eikä kyseessä ole edes mikään tavallinen seikkailu, vaan tarinassa kerrotaan Phil Sheldonin elämän tarina Marvel-universumissa: kun jotakin suurta tapahtuu, paikalla on tietenkin liuta lehtimiehiä. On kuitenkin turha luulla että tarina olisi pelkkä Marvelin historian kertaus, sillä jokainen suuri tapahtuma on vaikuttanut myöstavallisen ihmisen elämään, ja juuri tätä tarina pohtii samalla kun Marvel-universumin merkkitapauksia seurataan sivusta, ja välillä myös tuskallisen läheltä. Miltä siis tuntuu tavallisesta kadunmiehestä kun taivas peittyy liekeistä ja maailmojen syöjä laskeutuu New Yorkiin? Kirjaan ei ole vain
koottu Marvels -minisarjan neljä osaa, vaan mukana on myöstaitelija
Alex Rossin kymmensivuinen tarina, joka oli kimmokkeena Marvelsin
tekoon, luonnoksia ja muuta Rossin valokuvantarkkaa taidetta, ja
tietysti tekijöiden kommentit. Egmont mainostaa jopa mukana
olevan sivuja joita ei ole nähty amerikkalaisessa painoksessa! Todelliselle
Marvel-fanille tämä jos mikä on ehdoton hankinta,
laadukasta luettavaa on jo sivumääräisesti paljon! Tietysti
mukana on myös paljon faktatietoa Marvelin klassisista seikkailuista.
Eikä tarinaan kyllästy yhdellä lukemisella, vaan kirja
kannattaa laittaa hyllyyn sille paikalle josta sen saa nopeasti uudelleen
käsiinsä! V.V. |
|
Wolverine 5/2001
|
Melkoinen tarina:
Wolverine vastaan Sapelihammas, Kuolema vastaan Hulk,
adamantium vaihtaa omistajaa ja taustalla legendaarinen En Sabah Nur...
Tarina on hienolla tavalla sirpaleinen mutta muutama muutama seikka olisi
vaatinut hiukan lisää valaistusta... Tarina oli tavallista pidempi,
mutta olisi silti tarvinut huimasti enemmän tilaa, ettei se olisi
tuntunut niin nopeasti nykäistylle, kun kuitenkin näin isoista
asioista on kyse. Lisänä 12-sivuinen kaljakeikkatarina. V.V. |
|
Ryhmä-X 6/2001
|
Harmillista, että
tämä sadan sivun opus, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi
olla karua luettavaa, ei vastaa varsin iskevän kansikuvan asettamia
odotuksia. Teknisesti kuvitus on ihan OK, varsinkin Davisin itsensä
kuvittamat osuudet, mutta tarina ei oikein jaksa imeä sisäänsä.
Jotain suurta pitäisi olla tekeillä, kaikkein ilkein mahdollinen
pahis on juoninut jo monta lehteä takapimennossa, ja viimelehdessä
Generation-X ja X-Forcekin saapuivat kartanolle, eli isompiakin
mutanttiolympialaisia saattoi odottaa. Mutta Tuho lähinnä
narutti pikkukikkailulla vahvimmat mutantit vangeikseen eikä valtavista,
selkeästi kuvitetuista aukeaman laajuisista taistelukohtauksista
ollut tietoakaan. Kaiken kukkuraksi kukaan ei ehtinyt syventyä hahmojen
persoonallisuuksiinkaan viime numeron tapaan. Ilmeisesti Davisilla
oli niin monta avustajaa kirjoitushommissa, että kukaan ei saanut
mitään kunnollista aikaiseksi. Silti tämä saattaa
olla monille mutanttifaneille pakko-ostos, onhan kyseessä vuoden
pakollinen suuri crossover, jonka jälkeen mikään ei ole
entisellään... ennen seuraavaa. Olisi kuitenkin saanut olla
kunnon mättöä eikä naurettavaa nahjustelua. V.V.
|
|
Teräsmies vs. Terminaattori
|
Jo persoonallisesta
värityksestä huomaa, että tässä ei ole kyseessä
normaali DC-sarjakuva. Alan Grant on kirjoittanut useimmille suurille
kustantamoille, ja on tunnettu synkkien tarinoiden laadukkaana kirjoittajana.
Jo Terminaattori hahmona, kaikkine elokuvataustoineen luo tarinaan
kylmäävän pohjavireen. Vaikka mukana on viitteitä
tarinoihin joita ei olla Suomessa aiemmin nähty, se ei juurikaan
haittaa kokonaisuutta. Hyvinkin lukemisen arvoinen läpyskä! V.V. |
|
Ryhmä-X 5/2001
|
Hiukan turhan oloinen tarina. Huiman voimakkaita kersoja ja tappelun nyhräystä uskomattoman voimakkaan Kuoleman kanssa. harmi vaan ettei Kuolema osoittanut millään ilveellä voimiaan, vaan voimakkuus kävi ilmi lähinnä X-Miesten saamattomuutena. Harmi, että Wolverinen piti kuolla tällaisessa kahden tähden arvoisessa tarinassa, erityisesti kun sai juuri vuoden alussa oman lehden.
Tarina: No nyt päästiin
asiaan! Sapelihammas mättää ninjoja, Rogue
mättää Aurinkotulta ja Alan Davis kirjoittaa
ja kuvittaa. Davisilla on mukava tapa käyttää vanhoja,
melkein jo unohdettuja hahmoja, kuten Mesmeroa, Aivoa ja Polarista.
Ihan kuin vanhoja tuttuja tulisi kaupungilla vastaan! Kelpo tappeluita
ja väliin rauhallisia suvantopaikkoja, tällaisia tarinoitten
olla pitää! V.V.
|