|
MEGA-Marvel 5/2001: Tuomari
|
No tätä
sieti odottaakin! Frank "Tuomari" Castle on palannut!
Vähän sen jälkeen kun Sarjakuvalehti - jossa Tuomari
seikkaili - lopetettiin 1996, ajautui tämäi jenkeissäkin
hiukan oudoille poluille ja koki lopulta lakkauttamisen. Tämä
siis siihen asti kunnes räävittömänä kirjoittajana
tunnettu Ennis sai vapaat kädet palauttaakseen Tuomari
urilleen. Tämä siis käytännössä tarkoitti
rikollisten tappamista. Pahoin pelkään, että tavalliselle
Marvel-fanille tämä tarina saattaa olla hiukan rankka. Ja siitä
huolimatta, että siinä vierailee myös Daredevil,
eivät DD-fanit varmastikaan saa sitä mitä etsivät.
Mutta jos niskoja taittelemalla ja automattiaseella ampumalla suoritettu
oikeudenjakaminen on sinusta sarjakuvaa parhaimmillaan, Tuomari
on suunnattu juuri sinulle! Sarjassa on lisäksi hauskoja ja persoonallisia
sivuhahmoja ja Marvel-sarjakuvalle poikkeuksellisia käänteitä.
Lisäksi Megassa on 10-sivuinen mustavalkoinen Daredevil -tunnelmapala
Piruja ja Enkeleitä (tarina Ron Marz, kuvitus Brian
Stelfreeze), joka on ihan siedettävä täytesarjis. Ilmeisesti
ensi vuonna on luvassa Daredeviliä omassa Megassaan. V.V. |
|
Karkeajännitys: Kiväärikomppania
|
Tarina: Tavallisen Korkeajännityksen ystäville Kiväärikomppania saattaa olla hiukan epätavallinen tuttavuus, mutta roisin Garth Ennisin ystäville toinen maailmansota aukeaa aivan uudella hulppealla tavalla! V.V.
|
|
Wolverine 4/2001
|
Tätä lehteä kuvaa parhaiten sana "rahastus". Mitään muuta syytä tämän tarpeettoman tarinan julkaisulle en keksi. Ei huono, mutta enpä jaksaisi toiste lehteä avata. Maailman tuhoava hirviökin oli aika maito! V.V. |
|
Wolverine/Deathblow ja Teräsmies/Gen13
|
Nopeasti luettava lätty. Varsinkin Wolverinen osuus. Mukana oli joku ihme hiippari nimeltäan Deathblow, jonka ainoa persoonallinen ominaisuus on, että hän 'pitää aseista'. Tämän albumin perusteella en ikinä lukisi Deathblown omia seikkailuja, sen verran lattea tarina oli. Kuvitus oli selkeää, mutta Wolverinen tunnisti kyllä lähinnä tukasta.
Tarina: Tämä osuus oli taas sen verran hilpeämpää luettavaa, että sille saattoi parhaimmillaan hymyillä hampaiden kera, eikä tarkoituskaan varmasti ollut hampaat irvessä tapella jättiläismäistä kybergorillaa vastaan. Jos Gen13 ei tähän tarinaan mennessä ollut tuttu, se jäi kyllä vieläkin hieman hämäräksi. Ja jos porukoiden yksityiskohtaisia voimainesittelyjä tarkeämpää oli hihhuloida oikein kunnon asenteella, se onnistui oikein mainiosti tältä tekijätiimiltä. Kuvitus oli tyylikkään hughesmaista, vaikka Adam itse olikin vain kirjoittanut tämän tarinan! V.V. |
|
MEGA-Marvel 4/2001: Kostajat
|
Tarina: Kostajat laittavat Sotalinnun tilille ryyppäämisestään ja kohtaavat Krii-soturit. Maailma pelastuu täpärästi, mutta pian Kostajat kohtaavat Moses Magnumin, ja saavat uusia liittolaisia, Hopeakynnen ja Triathlonin. Kumpikaan ei kyllä sykähdytä, Magnumissa on taas potkua kahdenkin edestä. Lisäksi koittavat synkät ajat, kun kuolleet Kostajat palaavat vielä elävien kimppuun. Lopuksi vielä selvitellään välejä Ukonnuolten kanssa. V.V. PS: Keitä olivat kuolleet Kostajat ja missä suomalaisissa lehdissä he ovat esiintyneet?
Tälläista yleistietoa kuuluisi asiasta kiinnostuneen lukijan vaatia sarjantoimittajalta, jos ei hän sitä ymmärrä muuten kertoa. Eikun tulikivenkatkuisia kirjeitä Rmäen suuntaan! |
|
JLA - Oikeuden Puolustajat 3/2001
|
Tarina: Ennätyspaksussa spesiaalissa JLA kohtaa pahat kopiot itsestään (kovin omaperäistä supersankarimaailmassa) sekä joukon luusereita (Jokeri, Lex Luthor ja muita tuntemattomia kuuluisuuksia) jotka ovat nimenneet itsensä pahuuden puolustajiksi. Mutta luusereiden ansiosta maapallolle koittaa orjuus ja tyrannia, kun Darkseid nousee valtaan. Meininki on kovaa, ja Batman osoittaa jälleen ylivoimansa supervoimaisiin hemmoihin nähden. Atomi taasen näyttää, että koko ei aina merkitse kaikkea. Marsin Metsästäjä saa lähinnä ihmettelemään miksi näin rankkaa hahmoa on käytetty niin vähän. JLA:aan liitty myös uusi hemmo nimeltä Asteekki. V.V. |
|
Kemin Sarjakuvafestivaalien kilpailualbumi: Vuoteen omat - ja vieraat (Till sängs! -Eller ej)
|
Tämän albumin arvostelu kesti melko pitkään, sillä sen lukeminen osoittautui varsin työlääksi. Siksi jätinkin sen suosiolla hyllyyni lukematta pidemmäksi aikaa. Ainoa huomionarvoinen juttu oli Viktor Kasparsson, Supernatural Detective: The Last Will, tekijänä Dennis Gustafsson. Kemin tuomaristo oli tietysti jättänyt tämän sarjan - joka siis ainoana olisi ylittänyt esimerkiksi Sirkkelin julkaisukynnyksen - pelkästään kunniamaininnan arvoiseksi. Palkitut sarjat olivat Kemin perinteistä taidesarjakuvaa. En juurikaan suosittele albumin hankkimista kenellekään. V.V. |
|
MEGA-Marvel 3/2001
|
Tarina:
Tarina: iOdotin hiukan enemmän
tältä "kakkostarinalta" juuri Busiekin aiempien
hyvinkirjoittamien tarinoiden takia, mieshän teki Hämiksen
nuoruustarinat sekä mukiinmenevän Kostajat-MEGAN
5/2000. Ehkä Rautamies ei vain ole V.V. |
|
Conan: Lohikäärmeen hetki
|
Tarina: Tämä on mustavalkojulkaisu, niinkuin Conanin kuuluukin olla! Conan palaa kuvioihin Suomessakin, pitkästä aikaa! Tällä kertaa tarjolla on kuningas Conanin seikkailuja, mutta kyseessä ei olekaan pelkkää verorahoilla ylensyöntiä ja haaremin vikittelyä, sillä verellä hankittu kruunu ei pitämättä päässä pysy. Vuorossa on siis sotaa ja salajuonia, vilahtaapa välillä joku kaunis nainenkin kuvioissa. Tarinasta ei tarvinne muuta sanoa kuin että se on suhteellisen turvallista ja perinteistä barbaarimenoa. Ja kuvitus ON hienoa! Parasta lehden lopussa on lupaus siitä, että Conania ilmestyy lisää jo syksyllä! Lisäksi mukaan oli laitettu Pekka Mannisen kahden sivun esittely edesmenneestä kuvittajalegenda Gil Kanesta. Kannattaa ennemmin ostaa vaikkapa yksi Conan vuodessa kahden Witchbladen sijaan..! V.V. |
|
Wolverine 3/2001
|
Tarina: Tällä kertaa ei tätä lehteä voi kehua. Kansi oli vähän sinnepäin kuin pitääkin, mutta se ei tällä kertaa aivan riitä. Aluksi Wolverine muistelee aikojaan Kanadan erikoisagenttina, taistellen lyhyesti vierailevan Herkuleksen kanssa Johtajaa vastaan. Tämä tietysti johdantona sille että Wolverine pääsee tappelemaan itseään Hulkia vastaan. (Ilman adamantiumia moinen tuntuu tietenkin aika riskaabelilta.) Loppulehti olikin sitten mukavaa mättöä, ja Wolverine joutui käyttämään kierojakin otteita pärjätäkseen. Kuvitus ei kyllä ole järin erikoista, mutta jos olit niiden joukossa, joille HULK oli se kaivatuin Marvelin hemmo, tämä lehti on sinulle tehty. Wolverine-fanille saattaa taas jäädä hiukan vaisu olo. Jälleen kerran oli pitänyt tuhlata kokonainen palstasivu mustavalkoiselle pin-upille, ja jostain syystä keskinkertainen kansikin piti näyttää kahdesti... V.V. |
|
X-Men 3/2001
|
Tarina: Ovatpa X-Miehet viimeinkin laskeutuneet maankamaralle ufojuttujen jäädessä onnellisesti taakse. Tällä kertaa pääsemmekin pelastamaan S.H.I.E.L.D.'n helialusta vanhalta vihulaiselta, samalla opimme itse Nick Furyn johdolla mihin kaikkeen jenkit puolustusbudjettiaan tuhlaavat. Taiteilijat ovat pistäneet parastaan, kuvituksen tyyli vaihtelee letkeän tyylitellystä ja karhean realistisesta siloitellusti viimeisteltyyn. Lehden toinen tarina valottaa Murskan menneisyyttä. Ryhmä-X:n viimeaikaiset seikkailut ovat jättäneet häneen jälkensä, ja onkin rehellisesti todettava, että hahmosta on muutoksen myötä tullut huomattavasti siedettävämpi! M.T. |
|
Teräsmies vs Aliens
|
Tarina: Tätä lukiessa ei oikein osannut odottaa mitään, varsinkin kun viimevuotinen Batmanin ja alieenien kohtaaminen oli pienoinen pettymys. Siksi olikin ilo havaita, että kun homma lähti käyntiin, siinä oli imua! Jurgens ja Wright kuvittivat ehkä hiukan rutiinilla mutta itse tarina oli niin hyvä kuin vain näillä palikoilla oli rakennettavissa. Ja verrattuna Batmanin taannoiseen albumiin, muukalaisia oli ainakin riittävästi! Aivan loppuun asti tarina ei jaksanut kantaa, loppu luisui jotenkin tavanomaiseksi, mutta muuten kyllä ihan hyvää hetken viihdettä. V.V. |
|
Wolverine 2/2001
|
Tarina: Hyvä kansi! Wolverine pääsi tällä kertaa mättämään oikein kunnolla ja kuvitus oli hyvin tarinaan sopivaa, kauniin karskia! Varsinainen juoni oli tällä kertaa hiukan yksinkertainen, mutta kävihän esittelystä Alfa-Lentuetta ennestään tuntemattomille. Ja pääasiahan on, että Wolverine pääsee silpomaan yhteiskuntakelvottomia roistoja! Kyllä tätä olisi lukenut mielellään vaikka 68 sivun verrankin. Lehden lopussa oli nelisivuinen lisätarina, joka kai yritti solmia tarinan avoimia pätkiä yhteen onnistumatta siinä kovinkaan hyvin. Palstaa oli vain yksi sivu, sikäli kummallista, että yksi palstasivu oli täytetty mustavalkoisella, jo aiemmin nähdyllä pin up-kuvalla. Eikö kirjeitä riitä Marvelin suosituimmalle hahmolle? V.V. |