Rising Stars

 

Teksti: J. Michael Straczynski

Kuvitus: Ken Cha

Tussit: Jason Gorder, Brent E. Anderson

Jos sarjan kirjoittajan nimi kuulostaa tutulle, niin syynä on se että Rising Stars ON supersankarisarjakuvien Babylon 5! Kirjoittaja JMS oli todennut, että supersankarisarjoja ei juuri kunnioiteta, koska niitä ei yleensä kirjoiteta hyvin, ja päätti korjata kyseisen virheen. Sittemmin JMS on päässyt kirjoittamaan myös Hämähäkkimiestä. Myös Rising Starsia julkaistaan suomeksi, mutta vain pari hassua numeroa vuodessa, ja Witchblade/ Darkness -lehdessä, jota harva laatusarjakuvan ystävä varmaankaan lukee. Jo käsitellessään B5:n jaksoissa telepatiaa ja telepaattien kohtaloa yleensäkin, saattoi aavistaa, että JMS:llä voisi olla silmää superihmisille. Ja tälläkin kertaa olisi tarkoitus syntyä tarina, jolla on selvä alku ja loppu, välissään ylin sadan supervoimia saaneen ihmisen tarinat.Itse tarina kertoo kuinka maahan pudonnut outo taivankappale aiheutti yli sadalle lapselle
superkyvyt... tai oikeastaan tarina ei aina ole selvä sankaritarina, ennemminkin se pyrkii kertomaan siitä kuinka ihmiset suhtautuvat
voimiinsa, ja kuinka muut ihmiset heihin suhtautuvat. Ensimmäiset jaksot ovat olleet parhaasta päästä. Ne ovat esitelleet tärkeimmät
hahmot, luoneet pohjaa pitkäjänteiselle tarinakuviolle ja esitelleet kuinka täysin haavoittumattoman henkilön voi murhata. Tämä tietysti vasta sen jälkeen kun sinut on ensin tutustutettu hahmoon niin hyvin, että oikein välität hänestä. Joka tapauksessa ensimmäinen pidempi tarinakokonaisuus kertoo siitä kuinka erikoisilla kyvyillä varustetut henkilöt joutuvat hallituksen vainoamiksi (ei vielä uutta sinänsä), jakautuvat useampaan leiriin (ei vallan uutta sekään) ja havaitsevat että kun yksi heistä kuolee, muut saavat tämän osuuden salaperäisestä energiasta (Highlander-tyyliin). Kokonaisuus muodostaa toimivan paketin! Ensimmäisen kahdeksan numeron jälkeen tulee hetken hiljentymistauko, ja "erikoiset" päättävät ryhtyä parantamaan maailmaa... tässä vaiheessa ollaan nyt menossa numeron 16 kohdalla, ja meininki muistuttaa melko lailla aivan tavallista supersankarimeininkiä. Odotan innolla minkä uuden katsantokannan JMS ottaa maailman pelastamiseen? Ainakaan ydinaseiden poistaminen ja kokapeltojen tuhoaminen ei vielä tee sankareista kovin omaperäisiä. Kuvitus on
aina lähes fotorealistista, mutta toisinaan tekstipainotteisuus tekee
lukuhetkistä raskaita. JMS ei olekaan tehnyt sarjaa pelkkiä nyrkkitappeluita varten, mutta onko liika syvällisyyskään sarjan
tarkoitus? Andersonin kuvitus on selvästi synkempää kuin Chan ja Gorderin, mutta voihan olla tarkoituskin, että kuvitus johdattelee jo seuraavaan sysimustaan kriisiin? Eli mitä jos ihmisillä oikeasti olisi ihmevoimia? Jos joku osaisi lentää? Joku olisi vahva? Joku lukisi ajatuksia ja toinen juttelisi kuolleitten kanssa? Entä jos joku oikeasti syttyisi tuleen? Olisiko haavoittumaton kaveri paras jenkkifutiksessa? Ihan oikeasti?

V.V.