Addams Family, The

(USA 1991, Perhe Addams) Ei arvosteltu.

Addams Family Values

(USA 1993) Ei arvosteltu.

Amazing Spider-Man, The

(USA 1977, TV) Katso kohta "Spiderman"

Astérix et Obélix contre César

(Ranska/Saksa/Italia, 1999 Asterix ja Obelix vs Caesar)

Kansainvälisesti isolla rahalla tehty Asterix elokuva on hassu tapaus, sen huumori on hiukan latistunut lapselliseksi siirryttyään sarjakuvasta elokuvaan, mutta sisältää silti sellaisia kohtauksia joita ei aivan pienille lapsille voi näyttää. Hyvien näyttelijöiden varassa tämäkin elokuva kantaa.

V.V.

Barb Wire

(USA 1996)


Pamela Anderssonin molemmat puolet olivat hyvin esillä tässä Dark Horsen sarjakuvafilmissä. Muuta antia en löytänyt. Sarjakuvakaan ei voi  olla kummoinen, jos elokuvaankin juoni on pitänyt lainata Casablancasta.

V.V.

Barbarella

(Ranska/Italia 1968) Ei arvosteltu.

Batman

(USA 1966) Ei arvosteltu.

Batman begins

(USA 2005) Arvostelu tulossa.

Batman

(USA 1989) Sarjakuva: Elokuva:

Batman Returns

(USA 1992) Sarjakuva: Elokuva:

Ensimmäiset modernit Batman -leffat ohjasi Tim Burton, Michael Keatonin ollessa pääosassa. Ykkösosassa Jokerina Jack Nicholson ja 'Paluussa' Pingviininä Danny deVito ja Kissanaisena Michelle Pfeiffer. Ja näistä eivät sarjakuvaelokuvat juurikaan parane, eikä ilman näitä leffoja sarjakuvaelokuvia varmasti tehtäisi samaan tahtiin kuin nyt tehdään. (Eivätkä sankarit näissä leffoissa yhtä yleisesti käyttäisi panssaroituja nahka- tai kumipukuja!) Jos Batman -elokuvasta haluaa kaivaa esiin jotakin miinusta, sen täytyy olla se, että hollywoodilaisittain Jokerista on tehty sankarin vanhempien murhaaja, vaikka näin ei sarjakuvassa käynytkään. Ja olihan Harvey Dentin roolissa musta mies, vaikka Joel Schumacherin Batman Foreverissä samassa roolissa onkin alkuperäiselle hahmolle uskollisempi valkoinen mies. No, sattuhan sitä... Sarjakuvasta on löydetty kaikki oleellinen, ja uskallettu jättää vähemmän oleellinen (mm. Robin) jatko-osiin! 'Paluu' oli kuitenkin jopa sarjakuvamaisempi kuin ykkösosa, ja tässä yhteydessä käytänkin sanaa sarjakuvamainen positiivisena adjektiivina! Enemmän räjähdyksiä, yllärikäänteitä, vimpaimia ja kummallisia kelmejä! Jes!

V.V

Batman Forever

(USA 1985) Sarjakuva: Elokuva:

Batman & Robin

(USA 1997) Sarjakuva: Elokuva:

No näistä ei sarjakuvaelokuva paljoa enää huonone! Batmanina tällä kertaa Val Kilmer ja George Clooney, molemmat yhtä pökkelöinä. Ja koska ohjaaja on joskus todistanut osaavansa ohjata toimintaelokuvia, jäljelle jää vain epäily siitä, että homo-Joel (Schumacher) teki näistä huonoja TAHALLAAN! Jim Carrey Arvuuttajana ja Tommy Lee Jones Kaksikasvona vetävät molemmat roolinsa ikäänkuin Jack Nicholsonin Jokeria matkien. Siksipä kumpikaan hahmo ei ole tunnistettavissa sarjakuvan esikuvakseen muusta kuin nimestä. Iso-Arska Pakkasherrana (joka suomennettiin virheellisesti Jäämieheksi, vrt. Mr. Freeze) ei myöskään sovi rooliinsa himpun vertaa, kuten ei Uma Thurmankaan Poison Ivyksi. Näistä opimme ainakin sen, että kyllä huonoja elokuvia voi tehdä kalliillakin.

V.V.

Batman: Year One

(USA 2002) Ei arvosteltu, kun ei ilmestynyt. Projekti vaihtui Batman Begins -elokuvaksi.

 V.V.

Blade

(USA 1998) Sarjakuva: Elokuva:

K-18 ikärajalla varustettu Blade onkin tähän asti ainoa elokuva jonka olen ostanut Virosta piraattina. Kuvan laatu olikin sitten mitä oli, mutta ns. 'suomennos' oli takuulla hauskinta mitä olen koskaan elokuvissa nähnyt! Wesley Snipesin ansiosta elokuva on hyvinkin "coolia" katsottavaa, ja verevät efektit ovatkin sikapahoja. Eikun verta kehiin! Blade onkin ensimmäinen tähänastinen onnistunut Marvel-sankarin siirto elokuviin. Tosin alkuperäistä sarjakuvaa on saanut muokata jonkin verran saadakseen sen istumaan mukavasti valkokankaalle: sarjakuvan Blade ei ennen elokuvaa edes omistanut miekkaa, vaan ampui rinnakkaispiippuisella haulikolla vaarnoja! Asukin on mitä ilmeisemmin seurannut (yllättäen!) Batmanin vaatekaapin esimerkkiä... Bladen armoton asenne on kuitenkin siirtynyt leffaan oikein hyvin, toisin kuin hänen vastustajaltansa, diakoni Frostilta, jolta mukaan on muistettu pakata vain nimi..!

V.V.

Blade 2

(USA 2002) Sarjakuva: Elokuva:

Veikkaisin, että tästä leffasta ei olla etukäteen sarjakuvaa tehty. Mitä luultavimmin sellainen kuitenkin ilmestyy jossain vaiheessa. Tässä välissä myöskin mainitsen, että yllä näkyvät viisi tähteä tulevat häikäilemättömän puolueellisesta miesnäkökulmasta, treffeillä kannattaa ehkä mieluummin käydä katsomassa vaikka "Kate & Leopold" tai muu vastaava... Elokuvassa Bladen "veriviholliset" kääntyvät hänen puoleensa, kun vampyyrejakin lahtaava supermutaatio osoittautuu heille liian kovaksi palaksi. Loput elokuvasta kuluukin uskomattoman tyylikkään ja hurmeisen tappelun melskeessä! Bladen komennon alla toimivat vampyyrisoturit kuuluvat kiistämättä elokuvahistorian cooleimpien hahmojen joukkoon, mukana on myös ohjaaja Guillermo del Toron tulevan Hellboy-elokuvan nimiosan esittäjä Ron Perlman.

M.T..

Blade: Trinity

 (USA 2004) Arvostelu tulossa

Blueberry

(USA/Ranska/Meksiko 2004)

Loistava lännensarjakuvasta olisi voinut tehdä loppuun asti hyvän elokuvan, mutta lopun psykedeelinen 15 minuutin abstrakti hallusinaatiojakso tökkii. Ohjaaja halusi näyttää miltä tuntuu kun popsitaan sieniä. Jos olisi syönyt vain kanttarelliä, elokuva olisi ollut mainio.

V.V.

Campfire Stories

(USA 2001)


Kauhusarjakuvan episodimainen halpa elokuvaversio. Sarjakuvaa ei nähty Suomeksi.

V.V.

Captain America

(USA 1992) Ei arvosteltu.

Catwoman

(USA 2004)

En ehkä katso tätä vapaaehtoisesti. Nimestä huolimatta ei kerro Batmanista tutusta Kissanaisesta, vaan esittää Hale Berryn repimässä pelihousujaan.
V.V.

Chasing Amy

(USA 1997) Ei arvosteltu.

Constantine

(USA 2005)
Elokuva on ennakkotiedoista huolimatta yllättävän uskollinen sarjakuvalle, vaikka sarjakuvan vähäeleisyys on muuttunut efekteillä meuhkaamiseksi, ja pienimuotoinen maagisuus demonien ampumiseksi krusifiksinmuotoisella haulikolla. Se mikä sarjakuvassa on esitetty vihjaten tai näytetty säästellen vuosien kuluessa, näytetään nyt kaikki kerralla. Onneksi efektibudjetti on riittänyt visioihin. Sarjakuva kulkee nimellä Hellblazer.

V.V .

Crow, The

(USA 1994) Sarjakuva: Elokuva:

Jos joku ei vielä ole nähnyt Brandon Leen viimeiseksi jäänyttä elokuvaa, tehköön itselleen palveluksen ja etsiköön sen heti käsiinsä. Leffa onkin lähes täydellinen goottisynkistely. Jatko-osista olen nähnyt vain ensimmäisen, City of Angelsin, joka oli niin huono että pahaa teki. Eikä se ollut edes hauska! Jatkoa on tehty enemmänkin: Crow: Stairway to Heaven ja Salvation, mutta jätän takuulla molemmat katsomatta. O'Barrin sarjakuva oli sellaisenaan tietty synkkä, silti monivivahteinen, jopa runollinen, ja päähahmo onkin siirtynyt elokuvaan lähes sellaisenaan. Ainoastaan kamppailutaidot ovat hieman 'kasvaneet' elokuvallisempiin mittoihin. Nythäm elokuva on jo legenda, eikä se varmasti olisi sitä ilman Brandon Leetä, kung fu-tähti Bruce Leen poikaa, joka menehtyi tapaturmaisesti (?) kesken kuvauksia. Tämän ikävän tapahtuman jälkeen leffaan piti kuulemma lisätä joitakin keventäviä kohtia, mutta siitä huolimatta tunnelma on silti herkullisen painostava!

V.V.

Crying Freeman

(USA 1995)


Marc Dacascos esittää japanilaisen mafian tappajaa, joka erehtyy romanttiseksi ja saa peräänsä entiset toverinsa. No, ei sinänsä merkittävän uusi juonikuvio, mutta tällä kertaa painaa enemmän se kuinka kaikki on toteutettu. Näin laadukasta ampumista, miekkailua ja potkimista harvoin näkee hidastettuna länsimaisissa elokuvissa. Lisäksi elokuva on oikeasti herkkä rakkaustarina joka
saa kovankin katsojan heltymään.
Sarjakuvaa en valitettavasti ole saanut käsiini.

V.V.

Daredevil

(USA  2003)

Harmi että aikansa rankimmasta supersankarisarjakuvasta on hukattu valtava potentiaali tekemällä siitä mahdollisimman teineille sopiva elokuva. Ulkoisesti kuvasto on kyllä kohdallaan, mutta lähdemateriaalin rankkuuden tilalla soi vain rankka hevimusiikki. Ei suinkaan huono, mutta viiden tähden sarjakuvasta on harmillista tehdä kolmen tähden elokuva.

V.V.

Death of the Incredible Hulk, The

(USA 1990, TV) Ei arvosteltu.

Dennis the Menace

(USA ,1993, Ville Vallaton)

Vaikka sarjakuva onkin klassikko, en voi sietää sitä että kuriton lapsi kiusaa mukavaa vanhaa naapurinsetää.

V.V.

Diabolik

(Italia/Ranska, 1968)

Myös Danger: Diabolik -nimellä tunnettu elokuva poliiseja pilkkanaan pitävästä mestaririkollisesta on uskollinen italialaiselle sarjakuvalle, jota on julkaistu pokkareina suomeksikin. Elokuva on episodimainen mutta 60-lukumaisuudessaan mieleenpainuva, ainakin psykedeelisen alkutunnuksen takia. 

V.V.

Dick Tracy

(USA, 1990)

Sarjakuvaelokuva joka on ylpeä esikuvastaan, ja pyrkii kuvallisesti toistamaan sen parhaat puolet. Mestarillinen maskeeraus tekee konnahahmoista persoonallisia pahiksia.

V.V.

Dr. Strange

(USA 1978, TV) Ei arvosteltu.

Elektra

(USA, 2005) Ei arvosteltu.

Fantastic Four, The

(USA, 1994) Ei arvosteltu, kun leffaa ei ole ikinä julkaistu. Nähtyään Roger Cormanin ohjaaman kengännauhabudjetilla ohjaaman elokuvan studio päätti haudata sen.

Fantastic 4

(USA, 2005) Ei arvosteltu.

Flash Gordon

(USA, 1980) Ei arvosteltu.

Flash, The

(USA, 1990, TV) Ei arvosteltu.

From Hell

(USA, 2001)


Heti alkuun täytyy myöntää että en ole vielä lukenut sarjakuvaa, vaikka se onkin itse Alan Mooren kirjoittama. Siksi en vertaile sarjakuvaa elokuvaan.
Mutta elokuva itse on kyllä hyvä: Johnny Depp on poliisi joka etsii
sarjamurhaajaa... kulunut aihe vai? Mutta murhaaja onkin itse Viiltäjä Jack! Melkein yhtä jännää kuin Milleniumissa! Lisäksi elokuvassa on yksi puistattavimmista ääniefekteistä kautta aikojen. Mitenkähän se on esitetty sarjakuvassa?

V.V.

Garfield

(USA, 2004, Karvinen )

Väsähtäneen oloisesta strippisarjasta tehty osittain näytelty ja osittain animoitu elokuva? Katsotaan ehkä lasten kanssa joskus...
V.V.

Generation X

(USA 1996, TV)


Suosittua Marvel-sarjakuvaa julkaistiin pätkä Suomeksikin 90-luvulla. Elokuva seuraa keskinkertaisesti hyvän sarjakuvan asetelmia, mutta tv-budjetti ei riitä huimempiin kohtauksiin.

V.V.

Ghost Rider

(USA, 2006) Ei arvosteltu.

Ghost World

(USA, 2001) Ei arvosteltu.

Casper

(USA 1995)

Mukavaa lapsille sopivaa viihdettä. Ilmestynyt suomeksikin sarjakuvana nimellä Kasper, kiltti kummitus. Nimi kertoo jo kaiken.

V.V.

Hand, The

(USA, 1981) Sarjakuva: Elokuva:

Tämä Oliver Stonen esikoisohjaus ei perustu sarjakuvaan, vaan sen päähenkilö sattuu olemaan sarjakuvapiirtäjä, joka yllättäen menettää kätensä liikenneonnettomuudessa. Tarinan alku on vakavaa draamaa mutta pian käännytään kauhuelokuvan puolelle, kun irronnutta kättä ei löydetäkään onnettomuuspaikalta, vaan se alkaa vaeltaa itsekseen ja vainota sarjakuvapiirtäjän vihamiehiä... Vai onko kyseessä sittenkin piirtäjä itse pimeinä hetkinään? Caine esitetään syndikaatille seikkailustrippiä piirtävänä taiteilijana, joka ottaa itseensä kun hänen sarjansa siirretään nuorelle taiteilijalle, jolla on halu tehdä seikkailusarjasta syvällisempi... mutta käsi ei hyväksy muutoksia käsikirjoituksiin! Hyvä jännäri, tähän aikaan Stone siis teki vielä ihan "normaalin" oloisia leffoja.

V.V.

Hellboy

(USA, 2004)


Mike Mignolan mestarillinen paranormaalidekkari on kääntynyt sujuvasti elokuvaksi kadottamatta juurikaan sävyjään matkalla, olihan tekijä itse osallisena elokuvan teossa. Synkkiä myrskyisiä öitä, natseja ja demoneita, mitä muuta voi elokuvalta enää toivoa? Elokuvan menestyksen myötä myös sarjakuvaa julkaistiin suomeksi.

V.V.

Hengittämättä & nauramatta

(Suomi, 2002) Sarjakuva: Elokuva:

Jostakin syystä tämä draamaelokuva on saanut pääosaansa nuoren ja nätin sarjakuvapiirtäjän. Sarjakuvan piirtämistäkin hiukan
näytetään: Kuoppamäki ainakin vahvistaa tussikynällään (todellisuudessa Maria Björklundin tekemiä) valmiita kuvituksia. Lisäksi sarjakuvapiirtäjän unet esitetään ruudukoissa, ja käydäänpä jopa sarjakuvakustantamossa saamassa pakit.
Sarjakuvantekijän maailma kuvataan kuitenkin hiukan epärealistisessa valossa, vai kuinka moni oikeasti sarjakuvaa tekevä on saanut kutsun sekä Lontoon että Pariisin
sarjakuvafestivaaleille, molemmat vielä ensi kuussa? Muuten ihan tavallinen suomalaisdraama kaupunkilaisista nuorista aikuisista.

V.V.

Howard the Duck

(USA, 1986) Sarjakuva: Elokuva:

Sarjakuvaa en ole lukenut, mutta elokuvasta päätellen ei luulisi kaksiseksi. Leffa naurattaa kyllä monessa paikassa jossa ei ole tarkoitus hihittää.

V.V.

Tämä leffa oli 12-vuotiaana leffojen eliittiä! Muistan vieläkin hulppeat erikoistehosteet ja Dark Overlordin valtaaman huvittavan tiedemiehen kuin eilisen! Tästä nostalgiapisteitä kaksi kappaletta. Älkää menkö Veskua tästä haukkumaan!

M.T.

 Hulk, The

(USA, 2003)

Hulk on moderni versio tri Jekyll/herra Hyde -tarinasta. Sarjakuva on nähnyt monenlaisia kausia, mutta ei elokuvana yllä kuin keskinkertaiseksi. Alku on tosin lupaava, kun ohjaaja käyttää sarjakuvamaista jaetun ruudun tekniikkaa ja luo henkilöhahmoja. Valitettavasti itse Hulkin päästessä mellastamaan elokuva kääntyy tavalliseksi toimintapaukuksi.

V.V.

Incredible Hulk

(USA, 1977, TV) Ei arvosteltu.

Incredible Hulk: Married, The

(USA, 1978, TV) Ei arvosteltu.

Incredible Hulk Returns, The

(USA, 1988, TV) Ei arvosteltu.

 

LXG

aka

The League of Extraordinary Gentlemen

(USA, 2003)
Palkitun mestariteoksen kääntäminen sarjakuvasta elokuvaksi ei välttämättä ole helppo tehtävä. Onneksi tässä ei olekaan yritetty suoraa käännöstä, vaan tyydytty tekemään mitä osataan, eli toimintarymistely. Sarjakuvan hahmoja on vedetty överiksi ja lisätty uusia, mutta elokuva on helposti katsottavissa.

V.V.

Judge Dredd

(USA, 1995) Sarjakuva: Elokuva:

Argh! Kuvituksen tasoltaan hieman epätasainen laatusarjakuva on saanut Hollywood-kasteensa, eikä siitä ole paljoa hyvää sanottavaa. Elokuvaa aikoinaan odotellessani pohdin kuinka siinä onnistuttaisiin toteuttamaan sarjakuvan vahvin valtti, uskomattoman kokoinen suurkaupunki Mega City omituisine asukkeineen ja ideologioineen. Visuaalinen puoli onkin onnistuttu toteuttamaan lähes nappiin, siitä kiitoksena toinen tähdistä (). Lopusta ei sitten ole kuin sanomista. Ensimmäisten minuuttien korttelisotaa lukuunottamatta elokuvan tarinaan ei osattu ammentaa mitään omaperäisen kaunista 2000AD:n ideoiden pohjattomasta kaivosta. Sarjakuvasta tuttuja hahmoja on ympätty mukaan liiankin kanssa, eikä pahimmanlaatuisilta pyhäinhäväistyksiltä olla vältytty muutenkaan: Dredd ottaa kypäränsä pois! Dredd ajelee leveällä mutta hyvin kapearenkaisella pyörällään omaan asuntoonsa! Dredd hymyilee! Oi ja voi. Jos Stallone olisi pitänyt kypärän päässä koko leffan ajan, ja elokuvakin tehty oikealla asenteella, voisimme nyt olla jonottamassa teattereissa jo Judge Dredd 3:sta. Sen sijaan tyydymme vaikkapa Total Recallin videouusintaan.

M.T.

Lucky Luke

(USA, 1991) Ei arvosteltu.

Mars Attacks!

(USA, 1996, Mars hyökkää!) Keräilykortit: Elokuva:

Tim Burtonin Mars Attacks! pohjautuu täysiverisen sarjakuvan sijasta vanhoihin purkkakortteihin. Itse kortit - vaikkakin lukumäärältään kovin vähäiset - ovatkin varsin huvittavia, ja Burton on varmasti naureskellut partaansa (no... sänkeensä) elokuvaa tehdessään. Suuren tähtijoukon lahtaaminen mitä moninaisimmin tavoin voi tietty jo itsessään olla jonkun mielestä elokuvan arvoinen teko, mutta itse en voi kuin ihmetellä mikä elokuvan ns. pointti oli. Rainan lähtökohta huvittavine hahmoineen ja miljöineen olisi antanut aineksia vaikka millaiseen ralliin, nyt jouduimmekin tyytymään vain viihdyttävästi soljuvaan tehoste-ilotulitukseen ilman sen kummempia juonenrönsyjä. Sinällään aivan kelpo esimerkki siitä että ideoita potentiaalisen hyviin leffoihin voidaan löytää hieman epätavallisemmistakin lähteistä...

M.T.

Mask, The

(USA, 1994) Ei arvosteltu.

Mask 2

(USA, 2005) Ei arvosteltu.

Men in Black

(USA, 1997) Sarjakuva: Elokuva:

Tässä on sarjakuvaelokuva, jonka sarjakuvaversiosta ei ole näillä leveysasteilla kuultukaan. Mutta ei se mitään, käsitteenä Mustapukuiset miehet lienevät tuttu aihe, ainakin ufojutuista kiinnostuneille. Hehän ovat niitä, jotka yleensä hävittävät todisteet ufovierailuista ja hallitusten salaliitosta ufojen kanssa. Tässä elokuvassa pääsemmekin tutustumaan hiukan tarkemmin MIB:ien toimintaan, ja kappas vain, sehän vasta onkin hauskaa! Kyseessä on siis scifikomedia, joka on varmasti naurattanut monia sellaisiakin, jotka eivät ennen lopputekstejä ole tienneet kyseessä olevan ns. "sarjakuvaelokuva". Pääosissa Tommy Lee Jones ja Will Smith, ohjaus Barry Sonnenfeld ja musiikki Danny Elfman. Hienot efektit teki ILM. Ainoa suurempi vika leffassa onkin vain se, että se tuntuu liian lyhyeltä!

V.V.

Men in Black 2

(USA, 2002)


Tommy Lee Jones ja Will Smith ovat palanneet mustapukuisiksi miehiksi! Mutta siinä missä alkuperäinen MIB oli uusien ideoiden ilotulitusta, oli tämä vain surullinen uudelleen lämmittely josta ylisuuri efektibudjetti paistoi läpi käsikirjoituksen. Uusia ideoita ei enää ollut riittänyt, eivätkä vitsit enää naurattaneet kun ne oli kulutettu puhki mainostrailereissa. Toki Lara Flynn Boyle oli ihana paha nainen, häntä olisi voinut katsoa enemmänkin.

V.V.

Modesty Blaise

(USA, 1966 Modesty Blaise- pistävä perhonen) Ei arvosteltu.

My name is Modesty

(USA, 2003)


Uusi Modesty Blaise elokuva on tylsä toimintahalpis joka sijoittuu lähes kokonaan yhteen huoneeseen. Kerrotaan että Quentin Tarantino aikoi ohjata Modesty-leffan, mutta ei päätyikin vain tuottamaan, kun ohjasi itse Kill Billiä. Tuotantoyhtiön oli sitten teetettävä leffa tusinaohjaajalla ettei optio hahmoon mennyt umpeen.
V.V.
 

Mystery Men

"Seitsemän seinähullua sankaria"

(USA, 1999) Sarjakuva: Elokuva:

Tämänkin "sarjakuvaelokuvan" sarjakuvaversio ilmestyi vasta leffanteon jälkeen. Tällähän ei tietysti ole sen ihmeemmin väliä, kun Suomessa sitä ei kuitenkaan julkaistu. Itse elokuva onkin kyllä katsomisen arvoinen kaikille supersankarisarjakuvien ystäville ja vihollisille! Ystäville siksi, että siinä esiintyy todellakin Seitsemän seinähullua sankaria, kuten suomalainen lisänimikin kertoo, ja vihamiehille siksi, että supersankareista tehdään pilaa oikein rankimman päälle! Vai mitä sanotte Näkymättömästä pojasta, joka kykenee näkymättömyyteen vain kun kukaan ei katso? Ja tiimiä johtaa Lapioija, joka nimensä mukaisesti on maailman kovin lapioija! No, olisi kaupungissa oikea supersankarikin, mutta kun hän katoaa, joutuvat sekundasankarit pelastamaan hänet... niin, pelastavatko he hänet? Leffa on sikahauska, mutta siellä täällä esiintyy hieman tyhjäkäyntiä muuten hyvien vitsien välissä. Ei kannata katsoa tyttökaverin kanssa, koska tämä ei todennäköisesti juurikaan nauti elokuvasta.

V.V.

Nick Fury: Agent of S.H.I.E.L.D.

(USA, 1998, TV)

Nick Fury on erittäin salaisen turvallisuuspalvelu SHIELDin agentti, ja hänen seikkailujaan on julkaistu omassa Marvel-lehdessä no 1/92. Sarjakuvan on kirjoittanut ja piirtänyt kauniin karskisti Jim Steranko. Elokuvassa Furyä esittää David Hasselhoff! Fury on vihainen kaikille ja irvistelee sikari suussa. Hilpeää näyttelijätyötä. Varsin hassunhauska elokuva, sarjis sen sijaan on oikeasti hyvä.
V.V.

Phantom

(USA, 1994) Sarjakuva: Elokuva:

Tämä elokuva on hassu! Ja suurimmaksi osaksi vieläpä tahattomasti! Jo Mustanaamion asu on ison naurun arvoinen, toisaalta bonusta sarjakuvalle uskolliselle toteutukselle, väriä myöten! Onneksi tarina sijoitettiin 1930-luvulle koska se ei vain nykyajassa olisi ollut uskottava! Vaikeuksia uskottavuuden kanssa oli kyllä nytkin, mutta tämän kaltaiselle kulttikamalle se on kuitenkin sallittava... Mukana on kaikki sarjiksen hassut jutut: voiko kukaan muutoin kuin sarjakuvissa pelätä miestä joka pukeutuu violettiin trikooseen? Siis siitä huolimatta että hänellä on koira (susi) mukanaan? Ja hevonen! Ja pääkallovyö! Ja pääkallosormus! Ja ikioma pääkalloluola..!

V.V.

Popeye

(USA, 1980) Ei arvosteltu.

Prince Valiant

(Irlanti/Englanti/Saksa, 1997) Ei arvosteltu.

Punisher, The

(USA, 1989) Ei arvosteltu.

Punisher

(USA, 2004) Ei arvosteltu.

Road to Perdition

(USA, 2002) Ei arvosteltu.

Return of the Swamp Thing, The

(USA, 1989) Ei arvosteltu.

Robocop

(USA, 1987) Sarjakuva: Elokuva:

Tässäpä varsinainen harvinaisuus, oikealla asenteella tehty scifi-elokuva jolla ei reilun kymmenen vuoden jälkeekään ole mitään hävettävää uusimpien lajityypin edustajien rinnalla, still-animoitujen robottien nykiminen vain lisää katselukokemuksen raakaa euforiaa! Tavallisesta poikkeavaa on myös se, että sarjakuva on tehty vasta elokuvan jälkeen, lisenssin omi Dark Horse monen muun sarjakuvaksi enemmän tai vähemmän sopivan leffahahmon lisäksi (mm. Aliens, Predator, Terminator...) Vastaani on sattunut vain pari crossover-sarjista joissa elokuvan alkuperäinen tunnelma ja näkökulmat ovat ikävä kyllä jääneet taka-alalle. Itse elokuvan hieno tarina hulppeilla tehosteilla ja sopivalla määrällä karskia väkivaltaa on ehdottomasti allekirjoittaneen Top 10 listalla... nyt vain pitäisi päättää ne yhdeksän muuta.

M.T.

Tämän tekee Alienia ja Predatoria enemmän sarjisleffaksi se, että käsikirjoittaja sai inspiraationsa japanilaisista robottisarjakuvista. Jatko-osiin käsikirjoittajaksi päätyi  mm. Frank Miller, mutta ne eivät saavuttaneet ykkösen tasoa.

V.V.

Rocketeer, The

(USA, 1991)


Tätä sarjakuvaa en ole lukenut missään, mutta huhun mukaan se olisi seikkaillut joskus Mustanaamiossa jatkosarjana. Joka tapauksessa elokuva on reipasta poikamaista seikkailua jota voi rehellisesti suositella kaikenikäisille (pojille).

V.V.

Shadow, The

(USA, 1994)


Jos aivan tarkkoja ollaan, the Shadow -hahmo aloitti seikkailunsa pulpnovelleissa ja vasta sitten sarjakuvissa, mutta Suomessa hänet tunnetaan James Bondin kakkostarinoista ja Howard Chaykinin laadukkaasta minisarjasta THRILLERissä. Elokuva on tyypillinen sarjakuvaelokuva myyttisestä kostajahahmosta, viihdyttävää mutta helposti unohdettavissa.

V.V.

Sheena

(USA, 1984) Ei arvosteltu.

Sin City

(USA, 2005) Ei arvosteltu.

Spawn

(USA, 1997) Sarjakuva: Elokuva:

Voiko huonosta sarjakuvasta tehdä hyvää elokuvaa? Ilmeisesti ei. Ainesta ei riittänyt edes hyvään traileriin! Sarjis junnaa mukamas synkkänä paikallaan ja leffa on tavallinen aksönleffa jossa itse pääpaholainenkin näyttää lähinnä Ransun enolta.

V.V.

Spider-Man

(USA, 2002)


Hämähäkkimiehestä oli yritetty tehdä elokuvaa jo 70-luvulla, ja tulos oli aika naurettava. 2002 budjetti oli muuta kuin kengännauhaa, ja efektipuolikin oli hallussa. Mutta ilman kunnon tarinaa ei mitään olisi päässyt syntymään. Hämähäkkimies on persoonallinen kasvutarina pojasta (Hämähäkki)mieheksi, tarina hyvän ja pahan kohtaamisesta huumoria unohtamatta, ja vielä rakkaustarinakin.
Alkuperäinen Marvelin sarjakuva on siirretty lähes suoraan elokuvaksi, vain pienellä hiomisella: alunperin radioaktiivinen hämähäkki on muutettu geenimanipuloiduksi ja pojan itse tekemät seitinheittimet kasvavatkin nyt suoraan ranteista hämähäkinpureman seurauksena. Toki tämä muutos on nykyään siirretty vaivihkaa myös sarjakuvan puolelle.

V.V.

Spider-Man 2

(USA, 2004)

Entistäkin vauhdikkaammassa jatko-osassa Hämis ottaa yhteen tohtori Mustekalan kanssa. Meno on edelleen varsin uskollista sarjakuvalle, eikä moitteen sijaa juuri löydy. Ehkä yksi parhaita sarjakuvafilmatisointeja ikinä.

V.V.

Spider-Man Strikes Back

(USA, 1978, TV) Ei arvosteltu.

Spirit, The

(USA, 1987, TV) Ei arvosteltu.

Spirit, The

(USA, 2006) Ei arvosteltu.

Steel

(USA, 1997) Sarjakuvissa Teräsmiehen musta versio on esiintynyt vain parissa spesiaalissa sivuhahmona. Elokuva puolestaan herättää lähinnä myötähäpeää tekijöiden puolesta.


V.V.

Supergirl

(USA, 1984) Ei arvosteltu.

Superman

(USA, 1978)

Muista varoittaa lapsia ennen Teräsmies elokuvia etteivät hyppää katolta viitta selässään! Supersankareista enimmäinen sai myös enimmäisenä isot elokuvat aikaan, näyttelemässä mm Marlon Brando.
Näitä klassikoita on aina mukava katsella vaikka efektipuoli tuntuukin nykyelokuvaan verrattuna halvalta. Tosiasiassa kaksi ensimmäistä Teräsmiestä ovat isonbudjetin elokuvia yhdistäen supersankarielokuvan ja katastrofileffan kuvastoa, 3 ja 4 ovat hiukan kevyempiä. Pääosanäyttelijä ei ikinä päässyt Teräsmiehen leimastaan.

V.V.

Superman II

(USA, 1980) Ei arvosteltu.

Superman III

(USA, 1983) Ei arvosteltu.

Superman IV: The Quest for Peace

(USA, 1987) Ei arvosteltu.

Swamp Thing

(USA, 1982) Sarjakuva: Elokuva:

DC Comicsin hienosta kauhusarjakuvasta tehtiin varsin tympeä elokuva. Kalmassa aikoinaan julkaistuista Alan Mooren kirjoittamista monisyisistä juonenkäänteistä ja syvistä henkilökuvista ei ole elokuvaan jäänyt hitustakaan, eikä päähemmo ole esikuvansa näköinen kuin väriltään. Harmillista!

V.V..

Tales from the Crypt

(Englanti, 1972) Ei arvosteltu.

Tank Girl

(USA, 1995) Sarjakuva: Elokuva:

Yhdentekevä leffa. Sarjakuvakaan ei ollut kaksinen, mutta silti luettava, vaikka yrittikin olla erikoinen oikein väkisin. Leffa sen sijaan oli niin tavallinen action-scifi kuin olla saattoi.

V.V.

Teenage Mutant Ninja Turtles

(USA, 1990) Eastman & Laird'n sarjakuva: Elokuva:

Teenage Mutant Ninja Turtles II: The Secret of the Ooze

(USA, 1991) Sarjakuva: Elokuva:

Teenage Mutant Ninja Turtles III

(USA, 1993) Sarjakuva: Elokuva:

Ensimmäinen näistä menettelee jos saatavilla on paljon pitsaa, loput heikompia. Alkuperäinen sarjis oli kyllä karumpi, lasten pehmoversio taas oli mitä oli. Asiantuntijan mukaan leffassa ei nimestä huolimatta edes käytetty ninjutsua vaan karaten asetekniikoita.

V.V.

Timecop

(USA, 1994) Sarjakuva: Elokuva:

Jean-Claude van Damme pullistelee Max Walkerina Peter Hyamsin ohjaamassa, sarjakuvaan perustuvassa leffassa. Aineksia riittää vaikka mihin, mutta mm. van Dammen näyttelijänlahjat ja massiiviset porsaanreiät juonessa eivät juuri anna tilaa suuremmalle kehumiselle. Sarjakuvan luoja Mike Richardson on ollut kiireinen sarjakuvaleffojen tuottajana, kuten elokuvissa The Mask, Barb Wire, Virus, Mystery Men sekä vuonna 2002 valmistuvassa Hellboy-rainassa. Itse Timecop-sarjakuva voisi hyvinkin olla tsekkaamisen arvoinen, se ei vain ole tainnut eksyä näille leveys- ja pituusasteille missään muodossa..?

M.T.

Trial of the Incredible Hulk, The

(USA, 1989, TV) Ei arvosteltu.

Vampirella

(USA, 1996)


Keskinkertainen vampyyrielokuva ei tee oikeutta esikuvalleen, joka oli aikanaan harvinaisen rohkeaa vampyyrisarjakuvaa..
V.V.

Virus

(USA, 1999)


Dark Horsen firmassa ei tarvitse olla kummoinen sarjakuva, kun jo ollaan elokuvaa tekemässä. Jamie Lee Curtis on pääosassa tässä ns. scifileffassa jossa avaruudesta tullut ökö tappaa ihmisiä, koska hänestä me olemme virus joka saastuttaa tämän planeetan. Elokuva oli täpärästi katsottava, mutta sarjakuva oli ainakin kuvituksen puolesta niin keskinkertainen että onneksi olin jo nähnyt elokuvan eikä tarvinut enää ryhtyä lukemaan.

V.V.

Witchblade

(USA, 2000, TV) Ei arvosteltu.

Wonder Woman

(USA, 1974, TV) Ei arvosteltu.

X-Men

(USA, 2000)


Jos olen yhtä sarjakuvaelokuvaa odottanut, niin se oli tämä. X-Men, eli Ryhmä-X suomeksi, on klassinen Marvelin sarjakuva, joka kertoo hiukan erilaisista supersankareista, mutanteista, joita sorretaan heidän erilaisuutensa vuoksi. Osa mutanteista vihaa ihmisiä, osittain syystäkin, ja osa (Ryhmä-X:n sankarit) pyrkii sopeutumaan yhteiskuntaan ja suojelemaan voimillaan ihmiskuntaa, joka kaikesta huolimatta vihaa ja pelkää kaikkea erilaista. Stan Leen 60-luvulla luoma, Chris Claremontin 80-luvulla huippuunsa kehittämä edelleen Suomessakin ilmestyvä sarja tarjoaa valtavasti hahmoja ja tarinoita, elokuvan tekijöillä on ollut varmasti runsauden pulaa aiheesta. Elokuvaan on viisaasti valikoitu vain muutamat sankarit ja pahikset lukuisista mahdollisista. Leffa on varsin uskollinen sarjakuvan teemoille, vaikka luo joitakin omia ratkaisujakin, kuten hahmojen uudet asustee. puolestaan otettiin myöhemmin käyttöön myös sarjakuvissa, ainakin hetkeksi.

V.V.

X-Men 2

aka

X2

X2: X-Men united

(USA, 2003)


Bryan Singer ohjasi myös jatkoa X-Menille, jota luvattiin siis elokuvasarjan avaukseksi. Jatko on todella onnistunut ja vauhdikas, vaikka onkin hukkua pieneen hajanaisuuteen. Monelle Wolverine fanille nousee pala kurkkuun kun vuosikymmeniä sarjakuvissa vatvottu muistinmenetyksen peittämä menneisyys vatvotaan auki jo toisessa elokuvassa.
Elokuva perustuu osittain myös Chris Claremontin X-Men sarjakuva-albumiin "God Loves, Man Kills" joka on noin viiden tähden sarjakuvaromaani. 

V.V.