Kuten fanimme huomasivatkin, julkaisimme Kersantti Napalmin kymmenvuotisjuhla-albumin arvokkaasti Kemin kansainvälisillä sarjakuvapäivillä. Siispä meidän oli myös oltava fyysisesti paikalla siltä varalta, että joku vaikka haluaisi sarjakuvaa ostaa. Olimme suunnitelleet Kemin reissua jo edellisenäkin vuonna mutta jätimme sen tekemättä, kun Violence Man-lehteä ei saatu ajoissa valmiiksi. Tänä vuonna lähdimme matkaan Tampereen kautta, mistä poimimme mukaan huitula.com:in. Perillä söimme hampurilaiset kioskilta, jonka kuvan Rmäkikin on ottanut Egmontin sivulle festariraporttiinsa. Siellä huomasimme, että etelänmies on kyseisillä
leveysasteilla aika kysyttyä valuuttaa paikallisen naisväestön keskuudessa.
Kestimme paineen kuitenkin kuin miehet ikään.

Lauantai oli ensimmäinen myyntipäivä, festivaaliuutuutena meillä oli vastailmestynyt Kersantti Napalm: Kadotuksen tuulet. Samaisella pöydällä huitula.com myi Kalevalaa ja uusinta trilleriään, Puunukkea. Myyntiväkeä oli yllättävän vähän paikalla, kuten yleisöäkin. Selityksenä kuulimme, että samaan ajankohtaan sattuivat sekä Sodankylän elokuvajuhlat että Tornion naisteatteripäivät. Kaiken lisäksi festarit olivat Moebiuksen aikataulun takia tänä vuonna niin myöhäiseen aikaan, että opiskelijoita ei enää juurikaan näy katukuvassa.

Kohtasimme myös ensimmäistä kertaa uuden taiteilijamme, Tero Mäkelän silmästä silmään. Sprinttistrippikilpailu oli varsinainen antikliimaksi, aiheena mahdollisimman tylsä idea johon ennalta sovittu voittaja tekee sopivan sarjan. Vai miten voiolla muuten mahdollista, että Kemin sarjakuvakeskuksen saitilla on kuvavoittajasta, Jarno Latva-Nikkolasta tekemässä voittostrippiä? Kysessä on selvästi hippien salaliitto!

Illanvietto alkoi Kemin kaupungin tarjoamilla juhlaillallisilla Moebius-näyttelyssä. Haluankin kiittää Kemin Sarjakuvakeskusta avokätisyydestä vapaalippuja jakaessaan. Kiitos vielä kerran. Ilta jatkui elävän musiikin
kera. Palohälyttimen soidessa taustalla jotkut kappaleet tuntuivat jo ihan mukiinmeneviltä. Illan tiimellyksessä ehdimme jopa ehdottaa Parrakasta Naista julkaisevalle Tero Salomaalle, että pitäisi perustaa oma naissarjakuvaan keskittyvä festari, siellä olisi esillä parasta naissarjakuvaa Druunasta ,Nani Cowgirlistä ja Manaran tuotannosta lähtien. Tero syttyi ajatukseen ja toivottavasti vie ideaa eteenpäin. Lisäksi tapasimme miehen joka on piirtänyt useitakin kirkkoveneitä. Jope kertoi miten Hustlerin toimitus oli erehtynyt painamaan hänen piirtämänsä kirkkoveneen paitaan varsin pienenä ison tekstipalkin viereen, "ja vielä ihmettelevät miksei paita myy!"

Sarjakuvaväki oli myös arvuutellut keskenään Napalm-julisteemme kokoa, ja arvailuja tuli jopa neljään metriin asti. Lisäksi sarjakuvaväki muisteli ei-niin-kaukaista-aikaa kun 30-senttinen viivoitinkin oli vielä 1,8-metrinen.

Sunnuntaina emme odottaneet myynniltä ihmeitä, mutta myimme kuitenkin pari tuotetta loppuun ja toimitimmekin parit jälkitoimitukset postitse. Uskaltauduimme käymään itsekin kuuntelemassa esityksiä, ja saimme myös Moebiuksen kuvitetut nimmarit. Mobbe otti myös vastaan Napalmin albumin, sillä onhan hänellä menneisyyttäkin supersankarien parissa, kai muistatte vuoden -91 Marvelin no 3:n Hopeasurffaajan? Mobbe olikin varmasti ainoa festarien esiintyjä joka keräsi jonoa.

Salainen henkilöllisyyteni muuten paljastui, (joku sarjakuvantekijä lauloi) mutta käytyäni kasvoleikkauksessa ja vaihdettuani henkilöllisyyttä voinen palata takaisin supersankaritoimintaan. Vielä ennen loppua ehdin kysellä
Egmontin Rmäeltä kuulumisia. Häntä hiukan harmitti, kun Megaan esitetty
DC-sisältö oli herättänyt yllättävän kovaa vastustusta Marvelisteissa. Siksi tänä vuonna näemmekin DC-sarjoja, ainakin Teräsmiestä omissa spesiaaleissaan, jatkossa kenties jopa omana antologialehtenä, jossa olisi ainakin Teräsmiehen ja Batmanin seikkailuja. Spawnin ja JLA:n Suomesta tappoi yhteisjulkaisijoiden kariseminen pois, mutta saattaa olla että Spawnia vielä nähdään vaikka erikoisjulkaisuna.

Otto Sinisalo oli jututtanut Rmäkeä koko illan, mutta jos oli tehnyt asiasta
haastattelun, ei hän omien sanojensa mukaan ainakaan muistanut siitå mitään. Mutta mukavaa oli. Paluumatkalla Kemistä ajoimme Maken kanssa Juutinen-nimisen kylän läpi, ja totesimmekin, että kyseinen kunta sopisi loistavasti vaikka Pölösen seuraavaan leffaan idylliseksi maalaismaisemaksi. Koko kotimatkan suunnittelimme seuraavia sarjoja, sillä olimme melko tuotteliaassa mielentilassa.

Mieleen jäi Kemistä:

Ensi vuonna enemmän väkeä ja uudet kujeet.

© Sarjakuva-Akatemia 2003