Sarjakuvafestivaaleilla
väentungos
käsikirjoittaja Neil Gaiman osoittautui niin suosituksi
vieraaksi että
järjestäjät joutuivat jopa rajoittamaan pääsyä
saliin.
Edellisenä
viikonloppuna, 27-28.9 Aktia-salilla järjestetyt Helsingin XVIII
Sarjakuvafestivaalit yllättivät kävijämäärällään.
Edellisenä vuonna arvioitiin kävijöitä olleen yksipäiväisillä
festareilla noin 4000 henkeä, nyt kävijöitä saattoi
olla jopa kaksinkertaisesti. Järjestäjistä Reija Nieminen
toteaa että tarkkaa määrää on mahdoton arvioida,
koska festivaalit ovat yleisölle maksuttomat, joten kävijämäärä
perustuu vain arvioon. Yleisöä festivaaleille oli houkuttelemassa
useitakin ulkomaisia sarjakuvatekijöitä. Sokeri Sakarista
tunnettu Joakim Pirinen ja uudempaa naissarjakuvaa tekevä Joanna
Rubin Dranger edustivat Ruotsia, Norjasta oli saapunut mykkäsarjakuvaa
vertauskuvallisilla eläinhahmoilla tekevä Jason. Ranskalais-belgialaista
selkeän linjan sarjakuvaa edustivat Philippe Dupuy ja Charles Berberien
Ranskasta. Herrat tunnetaan parhaiten albumistaan Jeanin elämää.
Molemmat herroista sekä piirtävät että käsikirjoittavat
sarjakuvaa.
Suosituin vieras oli kuitenkin sarjakuvien lisäksi kirjoja ja TV-käsikirjoituksia
kirjoittanut, nykyään Yhdysvalloissa asuva britti Neil Gaiman.
Gaiman tunnetaan parhaiten kuitenkin Sandman -sarjakuvastaan, jota Suomessakin
julkaistiin 90-luvulla. Tauon jälkeen Gaiman oli taas palannut
Sandmanin pariin, lisäksi häneltä julkaistiin suomeksi
uusi kirja, Coraline varjojen talossa. Tällä kertaa hän
oli kirjoittanut tarinan alunperin tyttärelleen, ja tarina käsittelikin
lapsuuden pelkoja. Gaimanin haastattelu täytti salin, ja järjestäjät
joutuivatkin laittamaan ovet väliaikaisesti kiinni jo puolta tuntia
ennen haastattelun alkua koska Aktia-saliin ei enempää ihmisiä
yksinkertaisesti mahtunut. Tilaa oli pyritty lisäämään
laittamalla ulos muutama ulkoilmateltta, joissa mm. Gaiman jakoi nimikirjoituksia
haastattelun jälkeen. Ensimmäiset jonottajat teltalle ilmaantuivat
jo yli tuntia ennen tilaisuuden alkua, vaikka Helsingin Suomalaisessa
kirjakaupassa oli jo edellisenä päivänä ollut signeeraustilaisuus.
Ensi vuonna mahdollisesti siirrytään laajempiin tiloihin,
arvelee Reija nieminen. Suunnitelmat ovat vielä kuitenkin avoinna.
Tänä vuonna joitakin näyttelyitä ja signeeraustilaisuuksia
pidettiin ulkoteltoissa, ja perinteisestikin osa sarjakuvanäyttelyistä
on sijoitettu muualle. Tämä on myös helpottanut yleisön
ja sarjkauvan kohtaamista. Näiden kahdeksantoista vuoden kuluessa
sarjakuvafestivaalit ovat kasvaneet pelkästä piirtäjien
tapaamisesta siksi ammattilaisten, harrastajien ja suuren, sarjakuvia
lukevan yleisön tapaamiseksi joka se tänä päivänä
on.
Festivaaleilla esiteltiin taas lukuisia uutuussarjakuvia, ja vanhempaa
sarjakuvaa oli saatavilla useiden paikalle saapuneiden antikvaarien
myyntipöydistä. Monelle sarjakuvan harrastajalle sarjakuvakustantamojen
esittelypöytien sijaan mielenkiintoisin paikka oli kuitenkin pienlehtitaivas,
Aktia-salin ylimmällä parvella. Siellä esittäytyivät
lukuisat pienlehdet, omakustanteet ja sarjakuvaseurojen lehdet. Näiden
lehtien sivuilta löytyvät ne nousevat tähdet joiden töistä
kenties jonkin vuoden kuluttua kohistaan.
Sarjakuvan löytymistä internetistä esitteli Sunpoint-portaalin
päätoimittaja Ossi Mäntylahti, joka käsikirjoittaa
Suomen ensimmäistä päivittäin
ilmestyvää nettisarjakuvaa. "Sosiaalisesti rajoittuneet"
kertoo tietokonenörteistä. Sarja on netistä vapaasti
luettavissa, mutta myös sarjan kaupallista hyödyntämistä
on kaavailtu. Tätä kuitenkin rajoittaa se, että ihmiset
ovat vielä varsin epäluuloisia netin kaupallisia sovelluksia
kohtaan, joten vielä ei päivätyötä kannata
sarjakuvaan vaihtaa. Silti sarjakuvaa löytyy taas edellistä
vuotta enemmän netistä, ja voihan sarjakuvaa lukea myös
kännykän näytöltä. Nämä eivät
kuitenkaan ole syrjäyttämässä perinteistä sarjakuvaa.
Kukapa voisi unohtaa kuinka mukavalta tuntuu sormissa hiirenkorville
luettu pino Aku Ankkoja helteisenä lomapäivänä mökillä.
Vesa Vitikainen
Kirjoittaja on Sarjakuva-akatemia ry:n puheenjohtaja ja Sirkkeli
-lehden
päätoimittaja